Sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetes aiheuttaa liian korkean verensokerin tason. Verensokeri tarkoittaa veressä olevaa glukoosia, joka kuljetetaan kaikkiin elimiin ja kudoksiin ja jonka solut muuttavat energiaksi.

Oman verensokerin mittaaminen, tulosten tulkitseminen ja oikeisiin toimenpiteisiin ryhtyminen ovat omahoidon perusta. Tavoitteena on pitää verensokeritaso tasaisen hyvänä ja insuliinituntemukset mahdollisimman vähissä. Insuliinituntemuksella tarkoitetaan liian alhaista verensokeria. Verensokerin tasoon vaikuttavat monet tekijät, kuten insuliini, ruoka, liikunta ja stressi.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on yleensä 4–7 mmol/l. Taso mitataan verensokerimittarilla.

Diabeteksen hoidossa verensokerin hallinta on avainasemassa välittömän ja pitkän aikavälin hyvinvoinnin kannalta. Hyvällä hallinnalla voidaan välttää akuutit ongelmat ja niin kutsutut myöhäiskomplikaatiot.

HbA1c (hemoglobiini-A1c) kuvaa keskimääräistä pitkäaikaista verensokeriarvoa. Kansallisissa diabeteksen hoitosuosituksissa hyvän hoitotasapainon tavoitetasoksi määritellään alle 53 mmol/mol. Komplikaatioiden riski liittyy suoraan HbA1c-arvoon.

Ketoaineet

Ketoaineet ovat happoja, joita syntyy elimistössä insuliinin puutteen vuoksi. Insuliinin puutteessa sokeria ei pääse soluihin ja verensokeritaso nousee korkeaksi.

Ketoaineiden mittaus täydentää verensokerimittausta. Jos veressä tai virtsassa on ketoaineita, verensokeritaso on korkea ja vointi on huono, tarvitaan lisää insuliinia. Myös akuuttia sairaanhoitoa voidaan tarvita.